Me ritarit

Reino Hämeenniemi - Reino Hämeenniemi

Tenho Kalpa oli toimittaja Reino Hämeenniemen luoma pakinoitsijahahmo Pohjolan Sanomissa vuosina 2004–2007. Kirja Me ritarit sisältää Tenho Kalpan koko tuotannon selityksineen ja vähän enemmänkin.

”Menin linja-autoasemalle vastaan. Tunnistin miesäänen helposti, sillä hänellä oli puku päällä ja salkku kädessä eikä hänestä langennut varjoa. Hieno työ.

'Yöjuna täristi kiskojen saumojen kohdilla. Eihän tämä ole Kemijärvi?’ miesääni kysyi. Rauhoittelin, että ei ole eikä rautatieasemakaan. Miesääni oli matkustanut junalta pari tuntia linjurilla ja oli väsynyt, parka.”

Näin kertoileva Tenho Kalpa on mielestään ihmisen asianajaja. – Vai onko hän sittenkin kiusankuvatus ja ketkuli? Yrittäähän hän ilvehtiä kaikella tärkeällä, kuten normeilla, propagandalla, ajan mahdilla ja miehen mitalla!

Tenho yrittää opettaa Donnaansa nuolemaan lautasen, mutta joutuukin nostamaan itse itsensä seinälle. Pate-eno tarjoaa väliin lohduttavia irtoajatuksia.

Enää ei Tenho ole haittanamme. Kun Ahtisaari vastaanotti nobelinsa, Tenho muisteli toisella puolella maapalloa 23 asteen lämmössä sen päivän miekkailutuntia.

Kokoelma on tekijän Aivorieskaa-pakinatrilogian II osa. Osa III (Koputa puuta) julkaistiin joulukuussa 2008 ja osa I julkaistaan vuoden 2009 aikana. I osa sisältää esseitä suomalaisesta pakinasta ja pakinan huumorista ja kirjoittamisesa sekä Hämeenniemen vanhempia pakinoita. III osaan on koottu pakinoita sanomalehti Lapin Kansasta vuosilta 2004-2008.

PAKINOIDEN OTSIKKOLUETTELO

MYYNNISSÄ MYÖS  TÄÄLLÄLUKUNÄYTE KIRJASTA

- Sepon Paperi, Posio (Suopolku 1, virastotalo)

- Lapin maakuntakirjasto, Lappi-osasto (vain käteismaksu)

MIKÄ ON PAKINA?

Katso teksti kirjani KOPUTA PUUTA esittelystä.

LUKUNÄYTE KIRJASTA

Kulta takaisin

Lapin kullan menetys ryöstäjille karvastelee eräiden kansalaistemme kurkkua yhäti, vaikka tapahtumasta on kulunut 65 vuotta. Heidän pitää tilata Tartosta asti raikasta vettä ja huuhdella sillä, jotta Molotovin-Ribbentropin cocktailin viimeisetkin häiveet lähtisivät pois ja jotta kieli luistaisi.

Kun nimittäin pitää niin usein puhua asiasta. Esimerkiksi että mikä olisi paras konsti kullan kotiin saamiseksi. Runon laulaminen, käytävän liukastuttaminen ryppyvoiteella vai muistilääkkeen ujuttaminen ryöstäjän lasiin? Ketun, karhun vai käärmeen konsti?

Pitää painaa puheita ja mietelauseita paperille sekä kultaharkkojen kuvia lakkeihin, reppuihin ja juomalaseihin ja myydä niitä mahdollisimman paljon, jotta saa rahaa uusien puheiden ja mietelauseiden keksimiseen.

Ja tietenkin pitää julkaista kuvia henkilöistä, jotka ovat niin esimerkillisen uhrautuvaisia, että käyttävät vapaa-aikaansa keräämällä nimiä kullan palauttamista vaativiin listoihin tai kantamalla kullan palauttamista vaativia kylttejä julkisella paikalla.

On se niin kallisarvoinen tämä kulta, että sitä kannattaa pyytää, vaikkei sitä saisikaan. Ja vaikkei kohta kukaan edes muista, minkä näköinen se oli ennen kuin se joutui vääriin taskuihin ja pääsi käytön puutteessa homehtumaan.

Sain postissa ison hakun klubilta, joka on perustettu sen takia, että Lapin kulta tai koffi tai vaikka karjala todellakin saadaan takaisin eikä asiasta vain puhuta ja vieläpä liian pienellä äänellä.

Hakun ympärille oli kääritty kirje, jossa todettiin muun muassa, että tarve historiallisen totuuden ja oikeudenmukaisten ratkaisujen löytämiseen kasvaa.

Lähettäjä toivoi, että ystävällisesti tutustuisin hakkuun ja että en pahastuisi, jos hän pistäisi tulemaan pari, kolme seuraavaakin hakkua. Niitä kun valmistetaan kuusi uutta mallia vuodessa. Ja että saisin mielellään levittää tietoa klubin olemassaolosta mahdollisimman voimakkaasti.

Olen helposti aivopestävää sorttia, joten otin toimen vastaan. Heti kun olin nähnyt, pussasivatko Rick ja Caitlin, otin hakun ja menin ulos ja rupesin hakkaamaan sillä jäistä maata mahdollisimman voimakkaasti ja huutamaan: ”Klubi on! Klubi on!”

Kun se ei tuntunut tehoavan, rupesin iskemään päätäni lähimpään mäntyyn, jotta se halkeaisi ja näkisin, kumpi puolisko on oikea ja kumpi väärä.

Seuraavana päivänä lehdessä luki, että ääriliikkeiden toiminta uhkaa murtaa maan yhtenäisyyden eli johtaa kahtiajakautumiseen. Menin häpeissäni peiton alle ja kysyin vaimolta varovasti, pussasivatko ne toisenkin kerran. Entä mitä sanoi Amber?